Kosketuslevyn käyttö

Piimaasuodatinavun toimintaperiaate

Toimintaperiaatteemme on rehellisyys ja kaikkien osapuolten välinen hyöty, ja kohtelemme jokaista yritystä tiukalla valvonnalla ja huolenpidolla.

Piimaasuodatinavun toimintaperiaate

Suodatusapuaineiden tehtävänä on muuttaa hiukkasten aggregaatiotilaa ja siten muuttaa suodoksen hiukkasten kokojakaumaa. Piatomiittisuodatinaineet koostuvat pääasiassa kemiallisesti stabiilista SiO2:sta, jossa on runsaasti sisäisiä mikrohuokosia, jotka muodostavat erilaisia ​​kovia rakenteita. Suodatusprosessin aikana piimaa muodostaa ensin huokoisen suodatusapuaineen (esipölytyksen) suodatinlevylle. Kun suodos kulkee suodatusapuaineen läpi, suspensiossa olevat kiinteät hiukkaset muodostavat aggregaatiotilan ja kokojakauma muuttuu. Suuret hiukkaset kerääntyvät ja pidättyvät suodatusaineen pinnalle muodostaen kapean kokojakaumakerroksen. Ne jatkavat samankokoisten hiukkasten sulkemista ja keräämistä muodostaen vähitellen tietyn kokoisen suodatinkakun, jolla on tietynlaiset huokoset. Suodatuksen edetessä pienempien hiukkasten kokoa sisältävät epäpuhtaudet pääsevät vähitellen huokoiseen piimaasuodatinaineeseen ja sieppaavat ne. Koska piimaan huokoisuus on noin 90 % ja ominaispinta-ala suuri, pienet hiukkaset ja bakteerit jäävät usein suodatusaineen sisä- ja ulkohuokosiin, jolloin ne jäävät usein kiinni adsorption ja muiden syiden vuoksi. Tämä voi pienentää suodatuskykyä 0,1 μ:lla. Hienojen hiukkasten ja bakteerien poistaminen piimaasta on saavuttanut hyvän suodatustehon. Suodatusaineen annostus on yleensä 1–10 % suodatetusta kiinteästä massasta. Liian suuri annostus vaikuttaa itse asiassa suodatusnopeuden paranemiseen.

Suodatusvaikutus

Diatomiittisuodatusapuaineen suodatusvaikutus saavutetaan pääasiassa seuraavien kolmen toiminnan kautta:

1. Seulontavaikutus

Kyseessä on pintasuodatusilmiö, jossa nesteen virratessa piimaan läpi piimaan huokoset ovat pienempiä kuin epäpuhtaushiukkasten hiukkaskoko, joten epäpuhtaushiukkaset eivät pääse läpi ja jäävät pysäytetyiksi. Tätä ilmiötä kutsutaan seulomiseksi. Itse asiassa suodatinkakun pintaa voidaan pitää seulapintana, jonka keskimääräinen huokoskoko on vastaava. Kun kiinteiden hiukkasten halkaisija ei ole pienempi (tai hieman pienempi) kuin piimaan huokoshalkaisija, kiinteät hiukkaset "seulotaan" pois suspensiosta ja osallistuvat pintasuodatukseen.

硅藻土02

2. Syvyysvaikutus

Syvyysvaikutus on syväsuodatuksen pidätysvaikutus. Syväsuodatuksessa erotusprosessi tapahtuu vain väliaineen sisällä. Jotkut suodatinkakun pinnan läpi kulkevista pienemmistä epäpuhtaushiukkasista tukkeutuvat piimaan sisällä olevien kiemurtelevien mikrohuokoisten kanavien ja suodatinkakun sisällä olevien pienempien huokosten alle. Nämä hiukkaset ovat usein pienempiä kuin piimaan mikrohuokoset. Kun hiukkaset törmäävät kanavan seinämään, ne voivat irrota nestevirtauksesta. Se, onnistuuko tämä, riippuu kuitenkin hiukkasten inertiavoiman ja vastuksen välisestä tasapainosta. Tämä sieppaus- ja seulontatoiminta ovat luonteeltaan samanlaisia ​​ja kuuluvat mekaaniseen toimintaan. Kyky suodattaa kiinteitä hiukkasia riippuu pohjimmiltaan vain kiinteiden hiukkasten ja huokosten suhteellisesta koosta ja muodosta.

 

3. Adsorptiovaikutus

Adsorptiovaikutus on täysin erilainen kuin edellä mainitut kaksi suodatusmekanismia, ja tätä vaikutusta voidaan itse asiassa pitää sähkökineettisenä vetovoimana, joka riippuu pääasiassa kiinteiden hiukkasten ja itse piimaan pintaominaisuuksista. Kun pienet sisähuokoset omaavat hiukkaset törmäävät huokoisen piimaan pintaan, ne joutuvat vastakkaisten varausten puoleen tai muodostavat ketjuryppäitä hiukkasten keskinäisen vetovoiman kautta ja tarttuvat piimaahan, jotka kaikki kuuluvat adsorptioon. Adsorptiovaikutus on monimutkaisempi kuin kaksi ensimmäistä, ja yleisesti uskotaan, että syy siihen, miksi pienemmät huokosläpimitat omaavat kiinteät hiukkaset jäävät kiinni, johtuu pääasiassa:

(1) Molekyylien väliset voimat (tunnetaan myös van der Waalsin vetovoimana), mukaan lukien pysyvät dipolivuorovaikutukset, indusoidut dipolivuorovaikutukset ja välittömät dipolivuorovaikutukset;

(2) Zeta-potentiaalin olemassaolo;

(3) Ioninvaihtoprosessi.


Julkaisun aika: 1. huhtikuuta 2024