Diatomite Filter Aidin toimintaperiaate
Suodatusapuvälineiden tehtävänä on muuttaa hiukkasten aggregaatiotilaa ja siten muuttaa hiukkasten kokojakaumaa suodoksessa. Diatomite Filter Aidare koostuu pääasiassa kemiallisesti stabiilista SiO2:sta, jossa on runsaasti sisäisiä mikrohuokosia, jotka muodostavat erilaisia kovia kehyksiä. Suodatusprosessin aikana piimaa muodostaa ensin huokoisen suodatusapuaineen (esipinnoitteen) suodatinlevylle. Kun suodos kulkee suodatusapuaineen läpi, suspensiossa olevat kiinteät hiukkaset muodostavat aggregoituneen tilan ja kokojakauma muuttuu. Suurten hiukkasten epäpuhtaudet vangitaan ja jäävät väliaineen pinnalle muodostaen kapean kokojakaumakerroksen. Ne jatkavat samankokoisten hiukkasten tukkimista ja vangitsemista muodostaen vähitellen suodatuskakun, jossa on tietyt huokoset. Suodatuksen edetessä pienemmän hiukkaskoon omaavat epäpuhtaudet pääsevät vähitellen huokoiseen piimaasuodattimen apuväliaineeseen ja jäävät kiinni. Koska piimaalla on noin 90 % huokoisuus ja suuri ominaispinta-ala, pienet hiukkaset ja bakteerit joutuvat suodatusapuaineen sisä- ja ulkohuokosiin, ne jäävät usein kiinni adsorption ja muiden syiden vuoksi, mikä voi vähentää 0,1 μ hienojen hiukkasten ja bakteerien poistaminen m:stä on saavuttanut hyvän suodatusvaikutuksen. Suodatusapuaineen annostus on yleensä 1-10 % siepatusta kiinteästä massasta. Jos annos on liian suuri, se vaikuttaa itse asiassa suodatusnopeuden paranemiseen.
Suodattava vaikutus
Diatomite Filter Aidin suodatusvaikutus saavutetaan pääasiassa seuraavilla kolmella toimenpiteellä:
1. Seulontavaikutus
Tämä on pintasuodatusvaikutus, jossa nesteen virratessa piimaan läpi, piimaan huokoset ovat pienempiä kuin epäpuhtaushiukkasten hiukkaskoko, joten epäpuhtaushiukkaset eivät pääse läpäisemään ja jäävät kiinni. Tätä vaikutusta kutsutaan seulomiseksi. Itse asiassa suodatinkakun pintaa voidaan pitää seulapintana, jolla on vastaava keskimääräinen huokoskoko. Kun kiinteiden hiukkasten halkaisija ei ole pienempi (tai hieman pienempi kuin) piimaan huokoshalkaisija, kiinteät hiukkaset "seulotaan" pois suspensiosta, mikä vaikuttaa pintasuodatukseen.
2. Syvyysvaikutus
Syvyysvaikutus on syväsuodatuksen pidätysvaikutus. Syväsuodatuksessa erotusprosessi tapahtuu vain väliaineen sisällä. Jotkut pienemmistä suodatuskakun pinnan läpi kulkevista epäpuhtaushiukkasista ovat piilevän sisällä kiertyvien mikrohuokoisten kanavien ja suodatinkakun sisällä olevien pienempien huokosten tukkimia. Nämä hiukkaset ovat usein pienempiä kuin piimaan mikrohuokoset. Kun hiukkaset törmäävät kanavan seinämään, on mahdollista irrota nestevirrasta. Kuitenkin, pystyvätkö ne saavuttamaan tämän, riippuu hiukkasten hitausvoiman ja vastuksen välisestä tasapainosta. Tämä sieppaus- ja seulontatoiminto ovat luonteeltaan samanlaisia ja kuuluvat mekaaniseen toimintaan. Kyky suodattaa kiinteitä hiukkasia on periaatteessa vain suhteessa kiinteiden hiukkasten ja huokosten suhteelliseen kokoon ja muotoon.
3. Adsorptiovaikutus
Adsorptiovaikutus on täysin erilainen kuin edellä mainitut kaksi suodatusmekanismia, ja tämä vaikutus voidaan itse asiassa nähdä elektrokineettisenä vetovoimana, joka riippuu pääasiassa kiinteiden hiukkasten ja piimaan pinnan ominaisuuksista. Kun hiukkaset, joissa on pieniä sisähuokosia, törmäävät huokoisen piimaan pintaan, ne vetäytyvät vastakkaisilla varauksilla tai muodostavat ketjuklustereita hiukkasten välisen keskinäisen vetovoiman kautta ja kiinnittyvät piimaaan, jotka kaikki kuuluvat adsorptioon. Adsorptiovaikutus on monimutkaisempi kuin kaksi ensimmäistä, ja yleisesti uskotaan, että syy siihen, miksi kiinteitä hiukkasia, joiden huokoshalkaisija on pienempi, siepataan, johtuu pääasiassa seuraavista:
(1) molekyylien väliset voimat (tunnetaan myös nimellä van der Waalsin vetovoima), mukaan lukien pysyvät dipolivuorovaikutukset, indusoidut dipolivuorovaikutukset ja hetkelliset dipolivuorovaikutukset;
(2) Zeta-potentiaalin olemassaolo;
(3) Ioninvaihtoprosessi.
Postitusaika: 01.04.2024